Kuolkaa kärpäset!

Näin alkuun tahdon kiittää itseäni, sähläreiden sähläriä, joka on elämänsä aikana onnistunut sähläämään enemmän kuin laki sallii. Kiitos tämän sähläyksen, olen oppinut odottamaan tietoa (tai sitten en!) kärsivällisesti luottaen siihen että valaistun kun sen aika koittaa.

Tarkoitukseni siis oli alun alkaen valaista sinua (ja siinä sivussa itseäni) meneillä olevista asioista. Olen siis vast ikää saapunut Lappajärvelle, pieneen kylään jossa sijaitsee kesätyöpaikkani kylpylähotelli kivitippu. Koska en omaa opiskelija korttia, koska en ilmeisesti ole enään opiskelija näin kesällä, pitkin hampain maksoin lähes tulkoon 30e siitä ilosta että pääsen taittamaan niskani ja katkaisemaan selkäni kantamieni välttämättömien tavaroiden taakan alla. Vaikka mukanani oli paljon tavaraa, ei siinä SILTIKÄÄN ollut kaikkea tarvitsemaani. Seuraaalla kerralla MÄ OTAN RINKAN!

Saavuttuani perille yhdessä (siinä vaiheessa vielä tulevan) kämppikseni kanssa Seinäjoelle, meinasimme jo hypätä väärän ihmisen syliin. Meille oltiin siis kerrottu että meitä tullaan noutamaan asemalta junan saavuttua -kukaan vain ei ollut kertonut kuka tai minkä näköinen kyseinen mies olisi! :D

Selvittyämme tästä... huvittavasta.. tilanteesta, pääsimme vihdoin perille päämääräämme: Lappajärvelle omaan asuntoomme. Näin väliin voisin huomauttaa että asunto on tilava kolmio jossa majoittautuu yhteensä neljä naista, minä mukaan lukien. Kun pääsimme asettumaan, eräs näistä naisista sääti hieman oven kanssa tarkoituksenaan asettaa ovi niin että emme tarvitsisi avainta ja kappas vain! Olimme lukittautuneet asuntoon sisälle. Ei siinä muuta voinut kuin nauraa ja soittaa joku avaamaan ovi ulkona olevalla avaimellamme :) 

Tähän mennessä siis olin jo taittanut niskani, katkaissut selkäni, melkein hypännyt tuntemattoman miehen syliin (noin kuvainnollisesti) ja onnistunut lukittautumaan asuntoon sisälle. Onnettomuus ei tule yksin ajattelin, enkä ollut väärässä koska ei tämä tähän jäänyt..

Päätimme lähteä käymään kivitipussa katsomassa minkälainen meininki siellä on ja sen jälkeen suunnitelmissa oli kaupassa käynti. Jalkojeni jomotuksesta päätellen, näin virallisesti totean että buutsit eivät ole parhaat mahdolliset kävely kengät. Kun lähdimme matkaamaan kauppaan, mitään sen kummallisempaa ei sattunut, ehdin jo toivoa parasta... Kauppa reissu meni suhteellisen normaalisti jos mukaan ei lasketa onnen huudahduksiani kun löysin Hanna-tädin keksejä :3 Matkalla kämpille päin alkoi kuitenkin sataa ja salamoida. Siispä kämpille päästyämme olimme kuin uitetut koirat. Lievästi potutti.

Vaikka päivääni mahtuikin -jälleen kerran, paljon hassun hauskoja ja ei niinkän hauskoja sattumia, ei onneani voi pilata mikään kun pääsin vihdoin nettiin, sain Hanna-tädin keksejä ja teetä, sateen ropistessa ikkunaan. HAH! Kuolkaa kärpäset! >83