Työttömyys on vain huhu jota työtä vailla olevat levittävät

Tällä kertaa aijon inistä asiasta joka minua suuresti potuttaa (jälleen kerran). Nimittäin työttömyydestäni. Siis siitä että mulla ei oo töitä. Tai tule koskaan olemaankaan. Siis muuta kuin satunnaisia keikkoja.  Ainakaan kesällä.... >__>''

Faktahan on se että asun Tampereella jossa työpaikkoja riittää mutta ne kaikki on kiven alla -tai kiven sisällä. Tarkoittaako tämä siis sitä että pitää muuttua kiveksi tai maan tomuksi spotatakseen sen työn jossa viihtyy ja jota haluaa tehdä? Tai ylipäätänsä työn! Kuinka monta kiveä täytyy kääntää että saa syödäkseen jotain muuta kuin naarmuisia käsiä ja niitä kuuluisia pieniä kiviä?!

Eikös sitä sanota että töitä löytyy tekevälle ja jos on hyvä työssään niin niitä saa aina lisää. Hyvät ihmiset, tämä on suuri huijaus. Työn saa se joka on taitavin nuolemaan persettä tai kiillottamaan omaa kiltaansa. Tai yksinkertaisesti se joka on kaikkein onnekkain sillä hetkellä. Arpookohan ne suurissa firmoissa että kuka saa paikan? Onkohan niillä pomoilla jokin onnenpyörä jonka avulla päätetään kelle soitetaan ja kelle ei? 

Kerronpa vielä miten tunnistat työtä vailla olevan ihmisen:

-usein ne ovat opiskelijoita

-asuvat porukoittensa nurkissa ja odottavat omaan kämppään muuttoa

-he ovat aina nälkäisiä...

-...ja aina vihaisia

-todella hyviä työntekijöitä joilla potentiaalia riittää, mutta kyseinen potentiaali usein hukkuu työhakemusten viidakkoon mikä johtaa välittömään kyynisyyteen.

Siispä kysymys kuuluu....:

MITÄ TYTÖN PITÄÄ TEHDÄ SAADAKSEN TÖITÄ?

(mieluusti oman alan :D)

Älkääkä ihmiset luulko etten itse tajua kuinka päätön, järjetön ja sekava teksti tähän mennessä on. Syytän kaikesta sokeria ja sitä violettia lentävää apinaa joka asuu lampun varjostimessani. Osa syynä saattaa myös olla väsymys ja krooninen nälkä. Ken tietää?

Kuten jo otsikossa totesin (lainasin kyseiset sanat tuntemattomasta lähteestä): työttömyys on vain huhu jota työtä vailla olevat ihmiset levittävät. Hyvät ihmiset, olen yksi näistä työtä vailla olevista ihmisistä. JA SE JOKA TULEE SANOMAAN ETTÄ KYLLÄ SE SIITÄ MENEHTYY ENSIMMÄISENÄ!!

äh... meen juomaan teetä tai jotain...

Miss 7.... what was your name again..?

Day 2
Tuli aamu ja tuli päivä. Kiitos koiran unieni heräsin ja nousi jo aikaisin aamulla laahustaakseni elävän kuolleen lailla hotellin surkealle aamupalalle helpottaakseni krapulaani. Tosin kun näin mitä aamupalalla oli tarjolla, olin vielä enemmän puulla päähän lyöty. Mutta en sen takia että tarjonta olisi ollut päätä huimaava... Söin siis purkillisen jugurttia ja kroissantin. Olisi siellä ollut patonkiakin....

Siinä sitten pyörin ja törmäsin matkan johtajaamme jonka kanssa pyörimme vielä pari tuntia Pariisin hiljaisilla kaduilla (koska kello oli vasta 11 ja kaikki järkevät ihmiset nukkuivat! Niin ja koska oli sunnuntai..) Kiitos karkkihampaani ja herkkupeppuni, löysin itseni pian uskomattoman ihanasta kahviosta jossa oli niin kauniita jälkiruokia ja leivoksia että olisin voinut vannoa kuolleeni ja vahingossa helvetin sijaan päätyneeni taivaaseen! Tai ainakin uponneeni ihanaan höttöisen hattaraiseen uneen!<3

 *kuolaa*

No mutta niin tuota öööh.......

Matka jatkuikin myöhemmin Normandiaan bussilla. Vähän siinä kekkaloitiin ja palloiltiin ja vaihdoin pari sanaa Puolalaistenkanssa (eivät paljoa puhuneet hekään....). Päätin siis luovuttaa siltä erää ja tunkea napit korviin ja valjastaa mahtavat unen lahjani käyttöön. Nukuin siis bussissa jokseenkin epämukavasti -osan matkaa tietenkin samsamin olkapäätä vasten, mites muutenkaan? :'''D mahdettiin näyttää söpöiltä?

Perillä meille hieman valaistiin calvadosin tekemistä ja saimme sitten maistella edellisten vuosien voittajien coktaileja (jotka olivat kuin kaataisi suoraan siirappia suuhun..) samalla kun mutustelimme mm.etanoita ja muita coktail paloja. Mukaan saimmekin vielä pullolliset XO:ta ja pienet kirjat calvadoksesta. Eipähän tarvi hankkia tuliaisia? :D

Loppu illasta olikin sitten tervetuliais buffa-dinner -joka ei oikein vakuuttanut. Olihan siellä jotain katkarapuja ja ostereita, lihaa ja lohta... Mutta haaveilin siinä syödessä edelleen niistä tortilloista mitä Pariisissa sain... Jälkkärit tosin pelasti päivän (siis oikeesti?! Miks mulle ei pienenä syötetty tarpeeks makeeta?????)

Samassa pöydässä istui Norjalaisia ja kunnon Suomi tyttönä ja muuten vaan mielipuolisena sosiaalisena pyörremyrskynä aloin heti virittelemään keskustelua näiden skandinaavialaisten sukulaissielujen kanssa, mutta mitä sainkaan palkaksi? EN MITÄÄN! Ihan kuin he olisivat unohtaneet tyystin miten keskustellaan muiden ihmistenkanssa????? Turhauttavaa.. Illalla vielä hotellin baarissa ajattelin vaihtaa pari sanaa muidenkin kuin sivistymättömien suomalais barbaarienkanssa, mutta turhaan. Tää tyttö oltiin siltä illalta lannistettu.

Huoh... Ja sanotaan että suomalaiset on ujoja.. >___>*

No time for winning, cause we are the losers.. Of the world!!

Ensimmäinen asia minkä huomasin Ranskassa oli että siellä on kevät. Kukat kukkivat ja aurinko paistoi ihanasti. 

Ensimmäinen päivä Pariisissa oli... Mielenkiintoinen. Saavuimme hotellille jossa huoneet olivat koirankopin kokoisia, ja joissa oli parisängyt vain yhdellä peitolla. Ja se vessa..... SIELLÄ OLI KYLPY!! Ja suihkua ei saanut viritettyä ylös joten hiuste peseminen oli täysin mahdotonta!! DX Noo.. Eihän siellä paljoa muuta tehtykkään kuin nukuttu koska heti ensimmäisenä lähdimme aitoon ja alkupeäiseen Harrys Baariin aidoille ja alkuperäisille drinkeille. Kaikki muut ottivat bloody maryn siinä missä minä vielä puulla päähän lyötynä laskeskelin budjettiani ja koitin miettiä mitä haluaisin.. Loppujen lopuksi samsam tilasi minulle white ladyn.. Ja ihan näin btw, VIHAAN GINIÄ.

Matkamuistoina sieltä pölläsin pari lasinalusta ja ihana baari mestari toi meille IBF pinssit (International Bar Fly) jotka saa vain harvat ja valitut, juomiseen vakavasti suhtautuvat ihmiset. Samsam hukkasi omansa heti ensimmäisenä päivänä... X3

Siitä sitten pyörittiin ja etsittiin kahdennakseksi parasta baaria koko maailmassa (mikähän se nimi olikaan..).. Lopulta löysimme pienellä sivu kadulla olevan taco baarin jossa sain elämäni ensimmäisen ruokasmin! Voisin muuttaa Pariisiin vain niiden tacojen takia<3 Harmikseni mikään muu ruoka mitä Ranskalaset sitten myöhemmin tarjosivat, ei maistunut oikein millekkään..

No mutta.. Baari josta olimme varanneet pöydän oli speak easy baari. Siellä houstattiin alusta loppuun saakka ja pidettiin asiakkaista huoli. Ensimmäiset drinkit.. En taaskaan tiennyt mitä tahtoisin, joten lykkäsin listan heti takaisin houstimme käteen ja pyysin tuomaan ihan mitä vain. SIIS IHAN_MITÄ_VAIN. Hetken se kyyppari katsoi minua ja toisti äskeisen, ja lopulta totesi että hullu nainen.. Olin otettu ;)

Ilta jatkui erittäin mukavissa merkeissä, vaikken edelleenkään olisi halunnut olla siellä. Mutta maailmassa ei ole mitään mitä humala ja hyvät coktailit ei peittoaisi! Joten sanotaanko että ei se niin paska päivä ollut...

Ja niin meni ensimmäinen päivä. Tuli yö ja Taru väsähti, joten porukka suunnisti hotellille laittamaan nuorimmaisen ajoissa nukkumaan.. Jaaaa sen jälkeen jatkoivat bailmaamista viereisessä baarissa Tarun nukkuessa onnellisesti koiran untansa :D

Bon voyage!

Kello lähentelee aamu yhtä ja mä olen edelleen valveilla, koittaen miettiä mitä otan mukaan ja mitä jätän tänne Suomeen. Tänään se tapahtuu hyvät ihmiset, tänään mä vihdoin lähden Ranskaan.

Siitä illasta asti kun mä menin ja voitin ensimmäisen sijan tässä San Salvados kisassa, ihmiset on kysellyt että jännittääkö? Ilokseni voin sanoa että nyt jännittää! Tai ennemminkin stressaa se että laukut painaa liikaa enkä pääse koneeseen? Koska en omista vakaa tai muuta sellaista härpäkettä en tiedä paljonko laukut painavat (!!!!)  Jos tästä selvitään niin olen sitten maailman onnekkain ihminen ikinä! (sormet ristiin! x)

Koska en oikeastaan ole kuin kerran aikaisemmin lentänyt kuin Saksaan ja takaisin, pärjäsin täydellisesti kävimatkatavaroilla, mutta nyt olen menossa kisaamaan ja ''edustamaan Suomea'' joten helvetti... Tavaraa on miljoona kertaa enemmän!! Yyyh, alan kohta itkemään täällä..... Miks kaiken pitää olla niin vaikeeta?!?!!

Huoh... Tällä hetkellä olen niin väsynyt jo kaikkeen etten jaksaisi enään ajatella saatika tehdä mitään.. Sellaiset sadan vuoden päikkärit tulisi nyt tarpeeseen! 

Ehkä olisi aika hakea mieliala lääkitys? XD

Jatkan sitten perillä...