Ulkona paistaa aurinko ja mua vituttaa. Jos pystyisin niin muokkaisin jotain mun kuvaa niin että mulla olis grumpy catin naama omani tilalla, MUTTA EI! Miten se meneekin niin että aina kun sataa mä oon onnellinen mutta aina kun joku saatanan aurinko taas paistaa niin kaikki menee päin persettä. KAIKKI.
Sitähän sanotaan ettei onnettomuus tule yksin? Kaksin aina kauniinpi, niinhän se menee -eikö? Mikä mua sitten niin kovasti vituttaa? Istuppa alas ja jatka lukemista niin Tero-täti kertoo teille..
Aamu alkoi oikeasti ihan mukavasti. Heräsin joskus klo.14 ja tunnin siinä vielä loikoilin. Menin ottamaan aamupalaa, naureskelin typerille Amerikkalaisille ohjemlille ja sitten... Ajattelin että voisin varata junaliput Tampereelle niin että pääsisi sitten jussiksi ihisten ilmoille sivistyksen pariin. Menin VR:rän sivuille ja mitä näinkään.... JUNALIPUT SAATANAN 40 EUROA!!! En perkele ajatellut ostaa, sitä rahaa kun ei muutenkaan ole senttiäkään ylimääräistä. Niitä töitäkin kun on tällä viikolla kahtena päivänä seitsemästä..
Kun toivuin pahimmasta raivon puuskastani, raivostuin vielä vähän lisää kun totesin että en pääse pois täältä! EN MILLÄÄN. Täällä ei ole mitään tekemistä. EI MITÄÄN. Alan vihdoin ymmärtää millaista on olla intissä. Pois ei pääse vaikka kuinka hajottaa.
Kolmas asia joka sai raivoni kiehumaan yli kuin maitokattila, oli kun menimme kauppaan. Ostokseni maksoivat n.10 euroa, mutta koska olin juuri maksanut porukoitteni hotellihuoneen (100e) ei tililläni ollut tarpeeksi rahaa. Kiva. Vitun hienoa. Niin ja ne palkat tulee siis kuun lopussa.. Se erittäin vähä mitä tässä kahden viikon aikana on kertynyt. Bileet pystyyn kenties?
No... Ruokaa nyt on pariksi päiväksi. Vaikka viiniähän tässä alkaa jo aika kipeästi kaipaamaan. Kiva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti