Missä kohtaa maailman ajattelu tapa muuttuista 'meistä' minuksi? Minä olen maailma ja sen napa, oman elämäni narsisti ja Jumala, joka tähtää omaan hyvään hinnalla millä hyvänsä.
Kuinka vaikeaa onkaan hyväksyä muut ihmiset ympärillään?
Saatana ne tallaa maata MUN jalkojen alla. Tapetaan se perkele!!
Jos nyt ei mentäisi noinkaan radikaaleihin ilmaisuihin, jookosta? ;) Mutta se mitä tässä olen jo pidemmän aikaa miettinyt (minut tuntien se meinaa huikeaa kahta tuntia! yhteen laskettuna ja ylöspäin pyöristettynä...), on ihmisviha. Minä jos kuka tiedän sen!
Ravintola-alalla oppii tietenkin vihaamaan kaikkia typeriä ihmisiä jotka jaksavat valittaa.. Se valitus kaikuu korvissa vielä kotonakin, siihen ei siis halua ketään muuta sanomaan tai tekemään yhtään mitään. Työpäivän jälkeen haluaa olla vain yksin kotona katsomassa salkkareita sohvalla samalla kun autuaallisesti rapsuttaa pallejansa hieltä ja paskalta haisevana.
Kuinka vaikeaa onkaan nykyään asua kenenkään muun ihmisenkanssa? Oma tila on oltava ja jos toinen ei taivu asettamiisi sääntöihin on helvetti pian irti. Sanotaan että lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä -eikös se meinaa että kakarasta joko tulee psykopaatti joukko murhaaja tai sitten hän oppii sietämään muiden ihmisten tapoja ja luonteita. Tarvitseeko nykyään kaikki omilleen muuttavat ihmiset laittaa ainakin seitsemän ihmisen kommuuniin asumaan vuodeksi, että he oppisivat että he eivät tätä maailmaa pyöritä? Ja että diktaattorien käy aina kalpaten.
Mikäs sen mukavampaa kuin Viisas, Jörö, Lystikäs, Unelias, Ujo, Nuhanenä ja Vilkas saman katon alla asumassa? Lumikista tehdään tonttu sillä sekunnilla kun hän astuu ovesta sisään!
Itselläni on ainakin ollut sellainen käsitys suomalaisista että vaikka me olemmekin juroja kyrpänaamoja jotka harvoin hymyilevät, niin osaamme kuitenkin toivottaa ihmiset tervetulleiksi koteihimme ja elämiimme. Kenties me suomalaiset olemme liian itsekeskeisiä nykyään? Kuka voi käsi sydämmellä sanoa ettei haluaisi mestata koko perhettänsä ainakin kerran kuukaudessa, että pystyy jakamaan kotinsa jonkun toisen ihmisenkanssa ja elää sopusoinnussa erilaisen persoonankanssa.
Sitä vähän minäkin.
