keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Tässä oli upea ja mahtava otsikko ennen kuin kannibaali banaanikärpäset tuhosivat sen.

Jaahas.. Ja marmatus alkakoon! Koska tämäkin blogi on ollut pystyssä jo... No, kauan ja vähän päälle, ajattelin puhua mieltäni painavasta asiasta. Nimittäin kannibaali banaanikärpäset. Minne banaanikärpäset oikein katoavat? Ne eivät suinkaan lähde karibialle lomailemaan vaan ryhtyvät kannibaaleiksi jotka syövät toinen toisiaan, kunnet katoavat. Noin. Sitten mielenkiintoisempiin aiheisiin :D

Mikä vimma ihmisillä on yht äkkiä pariutua keskenään? Kevät oli ja meni, niin kuin myös kesäkin. Kesäromanssit on juurikin sitä varten että ne loppuu kun kesäkin loppuu. Syksyllä on palattava taas harmaaseen arkeen missä ainoa ilosi tuijottaa tuopin pohjalla vastaan ja joka herää kanssasi aamulla. Nimittäin KRAPULA MIES!! Tai oikeastaan vain se krapula.. :D

Myönnän toki olevani hieman katkera niillle kaikille jotka ovat jo löytäneet tämän hetkisen elämänsä rakkauden (kyseiset henkilöt kyllä tunnistavat itsensä kuvauksesta). Eikä tietenkään kaikkia ole luotu parisuhteita varten, eihän siinä nyt olisi mitään järkeä! :D Maailman loppu on tulossa kun minä täysissä ruumiin ja sielun voimissani alan seurustelemaan vakavasti! Ja siinä kohtaa kun suhde on kestänyt yli vuoden, tiedätte kaikki että viimeiset päivät on käsillä..... Teitä on varoitettu hyvät ihmiset!

Onneksi edes jotkut ovat ymmärtäneet tämän jo. Kyseiset ihmisethän ovat rakkaita eksiäni, jotka jatkuvasti jaksavat muistuttaa erinäisistä vioistani ;)


Raivotar: miks mun ei pitäis seurustella?
Riki: no siis... sun kannattais hankkia kissoja.
paljon kissoja. Ja sitten hankkia seuraa baareista
 Raivotar: ROFL        

sä oot kyllä aikamoinen bitch. Mä huomaan sen kyllä nyt.
-Mikko 5v.

tuntuu kun lukis jonkun angstaavan gootti teinin päiväkirjaa, AAAAAAAAAAAA, IM GONNA SUUCH YOUR BLOOOOD!!! ÄRRRRRR, TAPAN KAIKKI!! yyyh, elämäni on niin kurjaaa (<--viimeisimmän myönnän)

Joten tähän loppui tämä jaarittelu.

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Oodi mestatuille kanoille, jotka päätyvät lautaselleni

Jostain syystä olen kirjoittanut oodeja monille monille asioille ja ihmisille. Vaikka en osaakkaan kirjotitaa kunnolla, saatika oikein! Miksi siis epätoivoisesti edelleen raapustan näitä ylistyslaulun rienaajia, kaikessa epämusikaalisuudessani ja lahjattomuudessani? Sen yksin luojani tietää! Siis menkää ja kysykää äidiltäni mikä minussa oiken meni lapsena vikaan?! Ehkä vakava sokerin puutos tila? Mitä enemmän sitä halusi sitä vähemmän sitä sai, ja sitä vaikeammaksi sen hankkiminen sinulle tehtiin, ja sitä enemmän jouduit tekemään töitä sen saamiseksi. Nyt siis puhutaan MacGuiver tasoisesta ninjailusta!! Miksi elämä on niin vaikeaa?

Vähään aikaan en taas ole tänne kirjoitellut, mitä muka kirjoittaisinkaan työttömänä ja tylsistyneenä? Muuta kuin sen että olen ollu töissä parilla festareilla, löytänyt UPEAN kreikkalaisen ravintolan otto-isini johdatuksella ja eksynyt matkalla milloin mihinkin.

Armasta pomoani lainatakseni:
''Taru, sä se kyllä sit osaat sählätä! Ilman sua meidän elämä olis niin tylsää.''

Ne jotka minut tuntevat ja ne jotka ovat olleet tarpeeksi epäonnekkaita saadakseen osakseen järjettömiä tulevaisuuden maalailujani, tietävät että Konu kyllä osaa jauhaa paskaa loputtomiin, jos vain antaa siihen tilaisuuden! (kyseiset henkilöt tunnistavat itsensä kuvauksesta) Kun nyt muistelenkin niitä kaikkia tarinoita joita olen vuodattanut krakeneista, munchkinista ja sateenkaaria pierevistä yksisarvisista -kaikki tietenkin samassa stoorissa, tulen melkeinpä haikealle mielelle. Niin huikeilla tarinoilla on aina ollut niin vähän yleisöä. Sekin ollut vastahakoista ja melkeinpä pakotettua kuuntelemaan kohteliaisuudesta, koska pakoa ei ollut! BWHAHAHAHAHAH!!

Pointti siis oli että... no pointtia ei ollut. Tästä tulikin taas yksi niistä päättömistä kirjoituksista jotka viliset virheitä, jonka on synnyttänyt itse unettomuus ja nallekarkit yhdessä kaikessa rakkaudessaan ja lemmessään!

Siispä siirryn lataamaan aivojani sinkkuelämällä,

ta ta my loves!

perjantai 11. heinäkuuta 2014

Enään ei oo kesää jäljellä, mutta vielä tulee kauniita päiviä~

Jaahas.. Tänään taisi sitten olla kesälomani viimeinen päivä. olihan se nyt oikeasti tylsää vain maata kotona kaiket päivät, herätä puolilta päivin ja sitten vain katsoa tv.tä. Jotenkin koomannut tässä viimeisen kuukauden ajan joten voitte vain uskoa kuinka työlästä se nyt onkaan ottaa itseään niskasta kiinni ja ruveta hommiin! Vielä kun asuu yksin niin eipä ole kukaan marmattamassa joka asiasta! Vielä kun löytäisi sen lahjakortin...... Grrr!

Älkää toki käsittäkö väärin! Kämppikseni tulee takaisin heinäkuun lopussa, olen lähes joka viikonloppu muutaman tunnin töissä siellä ja täällä ja paperisota ei suinkaan ole ohi! Otin vain pienen breikin kaikesta siitä paskasta ja lomasta, vain palatakseni takaisin lomailemaan työttömyyden merkeissä. Sekavaako? Tuskin, tämä ei ole vielä mitään!

Synttärini on huomenna, ja vaikka olen niistä jonkin verran hehkuttanut ihmisille viimeisen viikon aikana niin olen aika ihmeissäni kuinka tyynesti suhtaudun siihen että teinivuodet jäävät taakse. Vaikka ulkoisesti olenkin jo vanha, ryppyinen ja raihnainen, niin silti meinaan edelleen sanoa ikää kysyttäessä että olen 17 :D Nainen kauneimmillaan jne.. ;D

Viime vuosina synttärini ovat olleet keskinkertaisesti kamalia! Siispä tänä vuonna... tänä vuonna teen jotain. Jos joku haluaa liittyä seuraan tai keksii jotain parempaa tekemistä KESÄLLÄ LAUANTAI ILTANA KUN ON KAUNIS SÄÄ JNE, niin olen erittäin myöntyväinen hyppäämään vaikka tuntemattomien ihmisten pakuun. Aivan, luit oikein, OLEN NIIN 'epätoivoinen'!! olihan niitä suunnitelmia mutta ihan sama, nautin viimeisistä hetkistäni teininä kun voin viellä nakella niskojani ja eisttää marttyyria samalla kun puran agressioissani paiskomalla tavaroita seinään jotka eivät enään ole tarpeellisia. 

Siispä hyvä Joulupukki, tuo minulle uusi puhelin (SIIS SELLAINEN JOKA TOIMII, JOTA VOI KÄYTTÄÄ EIKÄ VAIN ENSIMMÄINEN KASA PASKAA MIKÄ ON PAKATTU LAATIKKOON KIITOS!!), mukava mies jolla on suhteita ravintola-alalle ja mieluusti ihanat kengät :) Tai se super söpö mekko jonka joskus näin jossain ;D

Kaikella rakkaudella <3;
Konu 

torstai 3. heinäkuuta 2014

Kuinka minusta tuli Konu, suuri merenneito

Kaikki alkoi siitä kun entinen ystäväni, brother from another mother, BRODI,  tuleva hullujen huoneen sellitoveri ja ensi rakkauteni kysyi onko minulla koskaan ollut pitkiä hiuksia. Öööö... Lasketaanko että ylttää justiinsa olkapäille? :D Siispä ajattelin että: VITUT! Mikäs siinä, kerranhan sitä vaan eletään, MÄ KASVATA HIUKSET LANTEISIIN ASTI!! (tai ainakin vyötäröölle....)

Hyvä herrasväki... Alamme lähestyä tavoitetta jonka asetin noin. kaksi vuotta sitten.  Monesti olen niitä kironnut, repinyt ja raastanut.. Ja vielä useammin ollut sakset tai veitsi kädessä valmiina nirhaamaan ne. Mutta hengissä ne edelleen on. Valitettavasti ;D Tässä siis kasvuprosessini..

Tästä se lähti.  Ei tatuointia, niskasta lyhyet leukalinjaa myöten pitenevä polkka. Terveisiä Jankan hoodeilta mariaanienhaudasta! Btw, on helmikuu.

Se kun leikkasin otsiksen vaan koska miksi vitussa???? XD Näytin joltain saamarin koulutytöltä :D Tatuointi hommattu ja elämme kesä aikaa. Olin lopen kyllästynyt hiuksiini ja halusin leikata ne takaisin lyhyiksi. En uskonut rakkauteen saatika ihastumisiin. Tai huoneeni siivoamiseen. Good times, good times.... 


Olin lappaärvellä jossa ihoni kirkastui ja kuntoni koheni. Ja hiukseni takkuuntuivat ja tekivät itsaria JOKA IKINEN SEKUNTTI!!! vihaan hiuksiani. Miks en leikkaa niitä jo???? AIVAAAN! Koska en voi. NIIN! ja punaruskeet hiukset ^^

ou jeah, Im sexy and i know it! Takaisin Tampereella, hiukset taas tuuheat ja punaiset<3

Syksy 2013, mustat latvat. TOIMI! Bad asssss!! >:D Muutin justiinsa Tampellaan ja olin erittäin toiveikas tulevasta ja tulevaisuudesta. KATTOKAA NYT!! :DD

Kesä  2014, ALMOST THERE! Alan muistuttaa aina vaan enemmän Arielia ja mun hiukset koittaa kuristaa mut joka sekuntti kun ne on auki ;)) Ihmiset on tottunut siihen että mulla on pitkät hiukset mutta.... MÄ HALUAN TAKAS SEN IHANAN POLKAN MIKÄ MULLA ON AINA OLLU!!<3

Ettei elämä ois liian vakavaa :D

Kiithoos, kiithooos. Turhin teksti ikinä mutta ihan sama. Kirjottaminen on takkuillut tosi paljon viime aikoina, mutta se nyt ei taaskaan liikuta tasan ketään : )