Tarjoilijan silmin, ei niinkään kulissien mutta tiskin takaa.

Olen kokki enkä siitä muuksi muutu. Ammattinimikkeitä saattaa tulla lisää mutta silti, aina ja ikuisesti, pohjimmiltani olen kokki. En tarjoilija. Silti työskentelen tällä hetkellä tarjoilijana (harjoittelijana tosin) eräässä  tamperelaisessa ravintolassa jossa todellakin on Tampereen parhaat burgerit. Tässä siis viime päivien tapahtumia tiskin takaa katsottuna :)

~Vanhemmat ladyt (=mummot) burgereilla~

Kaksi hieman iäkkäämpää naista saapuu ravintolan liukuportaita alas, tervehdin heitä iloisesti ja kehoitan valitsemaan mieleisensä paikan ravintolasta. Asiakkaita ei ollut kuin muutama hassu, eihän kellokaan ollut vielä kuin vasta kolme. Lounas oli tunti sitten loppunut ja aikaisimmat ja/tai nälkäisimmät nälkäkurjet olivat saapuneet. Naiset siinä sitten jotain höpisivät ettei hampurilaisia ainakaan syö. Työkaverini menee sitten ottamaan näiden naisten juomatilaukset sillä välin kun itse säädin jotain omaani (Lue: tein välttämättömiä mutta silti todella turhauttavia pikku hommia. Toinen naisista tilasi 12cl punaviiniä ja toinen 0,4 l siiderin. 

Kun tämä toinen tarjoilija tuli hakemaan juomia, kertoi hän mitä pöydässä oltiin puhuttu. Suunnilleen näin se meni:

Tarjoilija: Päivää! Tahtoisitteko tilata jo jotain juotavaa siksi aikaa kun mietitte ruokia?

Lady 1:Juu tuota.. Minä voisin ottaa jotain punaviiniä mitä teillä on .... (siinä sitten säädettiin ja valittiin kyseinen punaviini) ....

Tarjoilija: Tämä siis selvä. Saisiko teille olla se tavallinen 16cl?

Lady 1: Ehei! Minähän tulisin siitä ihan huppeliin! Maksimissaan 12cl, tai minä täällä ihan humalassa hoippuisin niin etten pääsisi täältä ravintolasta ollenkaan pois!

Siispä menin ja vein heidän tilaamansa juomat ja kyselin, haluaisivatko he tilata jotakin listalta jo? He iloisina sitten sanoivat haluavansa tuon tuosta, tuon burgerin, mutta saisiko sen tuolla kanalla? Kun listassa sanottiin että tähän saa valita joko jauhelihapihvin tai kanan. Siispä otin heidän tilauksensa. 

Kun vein ruuat pöytään, nämä vanhemmat naiset suuresti ihmettelivät että mitä ihmettä he olivat tilanneet. Tarkka lause taisi mennä näin: 

lady 1: Ai tätäkö me sitten tilattiin? Heh heh, eihän meidän pitänyt mitään burgereita syödä. 

lady 2: Mutta kyllähän me nämä nyt syödään kun tilattiinkin! Kanallahan nämä olivat?

lady 1:Mutta eihän nyt näin vanhat enään millään burgereilla käy..

Hauskaa oli, ainakin minulla :D

Kuten tapaan kuuluu, kävin välissä kysymässä naisilta miten ruoka maistuu. Pyrimme aina kysymään joka pöydästä miten ruoka maistuu, koska virhe on helpompi korjata ja korvata jos sen havaitsee aikaisessa. Kuten, pihvi on liian raaka/kypsä, tuli väärä se ja se tai tämä tuote tässä on huonolaatuinen/pahan makuinen. Palatakseni asiaan, naiset pyysivät minua tuomaan laskun jo pöytään koska heillä oli jo kiire treffeille -tässä vaiheessa olin jo täysin rakastunut näihin vanhoihin rouviin! Toin siis laskut pöytään ja pahoittelin että jouduin keskeyttämään heidän ruokailunsa näin. He viis veisasivat pahoitteluistani ja totesivat että hehän tässä minua pyysivät tuomaan laskut eikä niin että minä itse olisin tullut ja hoputtanut heitä. Se siis maksoivat laskunsa ja jatkoivat hetken ruokailua. Hauskaa tästäkin teki se että nämä rouvat innostuivat kehumaan minua hyväksi asiakaspalvelijaksi! He vieläpä kysyivät onko pomoni paikalla että he voisivat kehua minua hänellekkin. 

Sanoin siis pomolleni että näillä kahdella naisella on sinulle asiaa, en vain kertonut millaista.. Heh.

Tämän tarinani pointti oli että pienilläkin (tai vähän suuremmilla) asioilla saa tarjoilijan päivääkin piristettyä. Positiivinen ja rempseä asenne, pieni humala ja tippi. Ei välttämättä raha mutta ilme pomosi kasvoilla kun hän luulee että asiakaat tulevat valittamaan >;))