Okei..... kävin tänään ostaan uudet lasit itelleni, koska hyvät ihmiset, mä olen sokea kuin lepakko. Eikä siinä vielä kaikki! Mulla on maailman huonoin muisti. Tai ehkei ihan huonoin, mutta oon kyllä turun paskimpia tarjoilijoita. Ja tampereen....... Sosiaalinen kanssakäyminen ihmistenkanssa on jotain missä mä en loista -muuta kuin poissaolollani ja asian välttelemisellä. Siis asiakkaiden kohtaaminen on mulle kuin kuuma puuro kissalle. Tai kelle tahansa koska kuka vittu nyt oikeesti tykkää puurosta? Traumoja much?!
Otetaanpa esimerkki elämästä:
Multa tilataan vaikka lasillinen viiniä ja pyydetään lisää leipää pääruuankanssa. Oolraits, lähen hakemaan sitä viinilasia ja unohdan leivän. Siis palaan hakemaan sitä leipää ja sitten keittiö huutaa että pitää viedä ruokia! Siispä myös kokkina totean että ''WOA! Pitää viedä ruokia!!'' Sitten siinä onkin joku 20hengen pöytä tiedossa ja juokset yksinäsi niitä ruokia siihen pöytään....... Kun vihdoin palaat takaisin et enään muistakkaan koko viinilasia ja leipää koska muut pöytäsi kiljuvat jotain ihmeellistä, kuten vaikka ruokaa.. Tai aterimia.. Siis mitä ne oikeen kuvittelee? Että ne on jossain ravintolassa?!
-->Mun lempi vitsi mitä viljelen ehkä turhankin paljon on, kun joku asiakas kysyy että saako multa tilata vaikka oluen, niin vastaan: ''No ei tietenkään, mitä sä oikein kuvittelet? Että tää on joku ravintola ja mä oon tän pöydän tarjoilija? :D'' lel. tajuutteks te? SIis ravintola :DD
Mutta pointti oli anyways että oon paska tarjoilija ja voisin vaihtaa alaa nyt kun on ne lasitkin et voi sit ruveta sihteeriks tai jtn :v
JA MILLON JOKU KEKSII NAISILLE SOPIVAN VALKOISEN KAULUSPAIDAN,
MISTÄ
EI
NÄY
LÄPI?!?!?!??
Kuinka saakelin vaikeeta se voi olla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti