Eilen illalla (=yöllä) aloitin jälleen uudestaan ja uudestaan rakentamaan erittäin epäselkeää ja vaikeasti luettavaa tekstiä, eli blogiani. Jostain syystä ainoa asia mikä äidinkielen tunneilta jäi käteen, oli kapulakieli, siispä tätä informaatiota soveltaen olen saattanut yhden jos toisenkin ihmisen haudan partaalle pilkku- ja yhdyssanavirheilläni. Totta puhuakseni tämä ei koskaan ollut aikeeni, mutta TOTTA MUNASSA mä olen ylpeä siitä että aiheutan pilkunnussijoille veritulppia ja aivokasvaimia! Siinähän itkevät sanon minä....
Jälleen aiheesta eksyttyäni ja pikaisen shoppailun nellyssä jälkeen, olen valmis palaamaan aiheeseen. RUOKAKAUPASSA KÄYNTI!
Niin monta kertaa olen yrittänyt lyhyesti kirjoittaa turhautumisestani ruokaostoksilla, saaden parhaimmillaan kolmen sivun mittaisen esseen yhdessä powerpoint esityksenkanssa valmiiksi (kopioita saa pyydettäessä). Mikä siinä muka sitten mättää? Asetteleppa siis pakarasi mukavasti tuolillesi niin kerron!! Joka kerta kun menen kauppaan, aikeenai hakea vain purkki maitoa -mitä en tietenkään koskaan juo, ja jotain mitä voisin myöhemmin ahtaa kitusiini, tapahtuu seuraava:
Astun kauppaan sisään, otan korin ja jo ensi metreillä jään tuijottamaan hedelmä osastoa silmät pyörällä! Päässäni vain kaikuu että pitäisi elää terveellisesti, puoli kiloa päivässä eikä vain karkkia... Sitten alan vertailemaan hintoja ja miettimään kuinka tuoreita kyseiset hedelmät ovat vai onko ollenkaan.... PUHUMATTAKAAN KAIKISTA TUHOLAISTEN TORJUNTA AINEISTA!! Tieto lisää tuskaa, en voi muuta sanoa...
No sitten pääsen leipien kohdalle..... Ja mitä sattuukaan? Kaksi lähes samaa leipää on tarjouksessa.. ''Nyt kun ostat tätä paahtoleipää voitat lotossa mutta kissasi kuolee'' sekä ''kun ostat tätä leipää Jamie Oliver tulee henkilökohtaisesti keittiöösi paahtamaan tätä leipää koska on niin turha jätkä ettei hänellä ole parempaakaan tekemistä!'' Siispä ei leipää minulle~
Massiivinen kyrpä jo otsassani jatkan matkaani lihojen luo, jos sieltä vaikka löytyisi -50% ale lihaa, jota voisin sitten kotona syöd samalla kun itken onnesta. Hyvät naapurit! Se että huoneistostani kuuluu tukahtunutta parkumista noin viiden minuutin ajan, johtuu vain siitä että mätän lihaa suuhuni kuin viimeistä päivää. Usein kuitenkin juoksen vain ohi koska siitä tulee vain paha mieli kun ei ole kuitenkaan varaa mihinkään.....
Pikaiset pinaattiletut, sellaiset 15kpl viilipurkkeja ja novelle plus vettä sekä missä x karkkipussi. Siitä meidän Taru on tehty. Juhlapäivinä voi ehkä syödä paketillisen nuudeleita ja jälkkäriksi vähän ananasta :V
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti