Jostain syystä olen kirjoittanut oodeja monille monille asioille ja ihmisille. Vaikka en osaakkaan kirjotitaa kunnolla, saatika oikein! Miksi siis epätoivoisesti edelleen raapustan näitä ylistyslaulun rienaajia, kaikessa epämusikaalisuudessani ja lahjattomuudessani? Sen yksin luojani tietää! Siis menkää ja kysykää äidiltäni mikä minussa oiken meni lapsena vikaan?! Ehkä vakava sokerin puutos tila? Mitä enemmän sitä halusi sitä vähemmän sitä sai, ja sitä vaikeammaksi sen hankkiminen sinulle tehtiin, ja sitä enemmän jouduit tekemään töitä sen saamiseksi. Nyt siis puhutaan MacGuiver tasoisesta ninjailusta!! Miksi elämä on niin vaikeaa?
Vähään aikaan en taas ole tänne kirjoitellut, mitä muka kirjoittaisinkaan työttömänä ja tylsistyneenä? Muuta kuin sen että olen ollu töissä parilla festareilla, löytänyt UPEAN kreikkalaisen ravintolan otto-isini johdatuksella ja eksynyt matkalla milloin mihinkin.
Armasta pomoani lainatakseni:
''Taru, sä se kyllä sit osaat sählätä! Ilman sua meidän elämä olis niin tylsää.''
Ne jotka minut tuntevat ja ne jotka ovat olleet tarpeeksi epäonnekkaita saadakseen osakseen järjettömiä tulevaisuuden maalailujani, tietävät että Konu kyllä osaa jauhaa paskaa loputtomiin, jos vain antaa siihen tilaisuuden! (kyseiset henkilöt tunnistavat itsensä kuvauksesta) Kun nyt muistelenkin niitä kaikkia tarinoita joita olen vuodattanut krakeneista, munchkinista ja sateenkaaria pierevistä yksisarvisista -kaikki tietenkin samassa stoorissa, tulen melkeinpä haikealle mielelle. Niin huikeilla tarinoilla on aina ollut niin vähän yleisöä. Sekin ollut vastahakoista ja melkeinpä pakotettua kuuntelemaan kohteliaisuudesta, koska pakoa ei ollut! BWHAHAHAHAHAH!!
Pointti siis oli että... no pointtia ei ollut. Tästä tulikin taas yksi niistä päättömistä kirjoituksista jotka viliset virheitä, jonka on synnyttänyt itse unettomuus ja nallekarkit yhdessä kaikessa rakkaudessaan ja lemmessään!
Siispä siirryn lataamaan aivojani sinkkuelämällä,
ta ta my loves!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti